Joskus elämä tuntuu siltä kuin taivas olisi mennyt kiinni. Asiat eivät liiku eteenpäin, rukoukset ovat ilman vastausta ja odotus venyy pidemmäksi kuin jaksoit kuvitella. Ihmiset ympärilläsi saattavat alkaa epäillä ja hiljaa, huomaamatta, epäilys hiipii myös omaan sydämeesi. Juuri siinä kohdassa nousee esiin kysymys, jota ei voi enää ohittaa: mihin minä oikeasti luotan?
Raamatussa Nooa eli tällaisessa hetkessä. Hän kuuli Jumalan äänen aikana, jolloin kukaan muu ei kuunnellut. Jumala puhui hänelle suoraan ja antoi tehtävän, joka ei näyttänyt järkevältä kenenkään muun silmissä. Nooa ei saanut enemmistön hyväksyntää, mutta hän sai Jumalan sanan.
“Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.” (1. Moos. 6:22)
Entä sinä? Kenen ääni ohjaa sinua silloin, kun tilanne pitkittyy ja vastaukset viipyvät? Luotatko siihen, mitä Jumala on sanonut, vai siihen, mitä muut ajattelevat ja sanovat? Luottamus ei ole tunne, joka syntyy itsestään. Luottamus on päätös. Päätös jatkaa askel kerrallaan, vaikka et vielä näe määränpäätä.
Nooa ei vain rakentanut arkkia. Hän odotti. Päivät kuluivat, vedet nousivat ja pysyivät. Jumala oli hiljaa. Hiljaisuus on yksi vaikeimmista asioista uskossa, sillä se pakottaa kohtaamaan sen, mihin luotamme ilman näkyviä merkkejä. Sitten Raamattu sanoo yksinkertaisesti ja voimakkaasti:
“Jumala muisti Nooan.” (1. Moos. 8:1)
Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi unohtanut ja sitten muistanut uudelleen. Se tarkoittaa, että Jumala toimi juuri oikealla hetkellä. Aina oikealla hetkellä.
Nooa kuvataan mieheksi, joka kulki Jumalan yhteydessä. Tämä yhteys kantoi hänet tilanteessa, jossa muut eivät kulkeneet samaa tietä.
“Nooa oli vanhurskas mies… ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä.” (1. Moos. 6:9)
Kriisissä usko voi tuntua yksinäiseltä. Nooan elämä muistuttaa, että Jumalan yhteys riittää silloinkin, kun ihminen jää yksin uskonsa kanssa.
Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi: missä sinä odotat nyt? Missä kaipaat vastausta, mutta saat vain hiljaisuutta? Entä jos Jumala ei ole poissa, vaan tekee sinussa jotain syvempää kuin osaat vielä nähdä? Raamattu muistuttaa meitä aina: “Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps. 23:1) Usein luottamus kasvaa juuri siellä, missä hallinnan tunne katoaa.
Nooan kriisi ei kestänyt ikuisesti. Vedet alkoivat vetäytyä. Ovi avautui. Kriisi päättyi.
“Vedet vetäytyivät vähitellen maan päältä.” (1. Moos. 8:3)
Jumala ei jättänyt Nooaa arkkiin pysyvästi. Hän ei jätä sinua sinne myöskään.
Kun Nooa astui ulos, hän ei kiirehtinyt kohti uutta elämää. Hän pysähtyi. Hän rakensi alttarin. “Nooa rakensi Herralle alttarin.” (1. Moos. 8:20)
Kiitos nousi paikasta, jossa usko oli koeteltu ja kestänyt. Kriisi ei ollut katkaissut suhdetta Jumalaan, vaan syventänyt sitä.
Luottamus Jumalaan ei tarkoita sitä, ettei sinulla olisi kysymyksiä. Se tarkoittaa sitä, että kysymysten keskelläkin päätät luottaa.
“Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi.” (Sananl. 3:5)
Ehkä tämä hetki elämässäsi on kutsu pysähtyä ja kysyä itseltäsi rehellisesti: luotanko Jumalaan vain silloin, kun kaikki sujuu hyvin, vai myös silloin, kun en ymmärrä eikä ole vastauksia? Nooan tarina muistuttaa, että Jumala on uskollinen. Hän puhuu, Hän kantaa ja Hän vie kriisit päätökseen.
Ja silloinkin, kun taivas tuntuu hiljaiselta, Jumala on kanssasi.