MOLEMMAT EPÄONNISTUIVAT, MUTTA VAIN TOINEN tuli takaisin Jeesuksen luokse
Ero Simon Pietarin ja Juudas Iskariotin välillä
Jeesuksen elämän synkimpänä yönä kaksi hänen läheisintä seuraajaansa epäonnistuivat syvästi. Sekä Simon Pietari että Juudas Iskariot olivat kulkeneet Jeesuksen kanssa, nähneet hänen ihmeensä ja jakaneet elämää hänen kanssaan. He olivat olleet lähellä totuutta koko ajan, mutta paineen kasvaessa molemmat lankesivat.
Tämä kertomus ei ole vain kahdesta miehestä. Se on kertomus meistä kaikista.
Juudas petti Jeesuksen tietoisesti. Hän teki harkitun päätöksen ja myi opettajansa kolmestakymmenestä hopearahasta. Raamattu kuvaa hetkeä näin: “Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?” (Matt. 26:15). Hänen tekonsa oli suora ja tarkoituksellinen, kapinan ja ahneuden sävyttämä.
Pietarin epäonnistuminen oli toisenlainen. Se ei ollut suunniteltua, vaan se syntyi pelosta. Vain hetkiä aiemmin hän oli vakuuttanut uskollisuuttaan Jeesukselle: “Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, minä en koskaan loukkaannu.” (Matt. 26:33). Mutta kun tilanne kiristyi ja hän kohtasi pelon, hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa: “En tunne sitä miestä!” (Matt. 26:72).
Molemmat epäonnistuivat. Molemmat satuttivat syvästi. Ja molemmat ymmärsivät lähes heti, mitä olivat tehneet.
Silti heidän matkansa kulkivat täysin eri suuntiin.
Kun todellisuus iski, molemmat kokivat syyllisyyttä, mutta heidän sisäinen reaktionsa erosivat ratkaisevasti. Juudas koki katumusta, mutta se jäi ilman toivoa. Raamattu kertoo: “Kun Juudas… näki, että Jeesus oli tuomittu, hän katui…” (Matt. 27:3). Hän palautti rahat, mutta ei palannut Jeesuksen luo. Sen sijaan hän vetäytyi yksinäisyyteen ja epätoivoon, ja lopulta hänen tarinansa päättyi traagisesti: “…hän meni pois ja hirttäytyi.” (Matt. 27:5).
Pietari puolestaan murtui. Kun kukko lauloi, “hän meni ulos ja itki katkerasti” (Matt. 26:75). Hänen surunsa oli syvää ja aitoa ja täynnä pettymystä, mutta se ei vienyt häntä pois Jeesuksen luota lopullisesti. Päinvastoin. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus kohtasi hänet uudelleen ja Pietari sai uuden tehtävän: “Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:17). Hänet palautettiin.
Tässä koko kertomuksen ydin on siinä, mihin suuntaan sinä käännyt epäonnistumisesi jälkeen.
Juudas antoi epäonnistumisensa määritellä hänet. Hän jäi kiinni häpeään ja uskoi, ettei armo enää koske häntä. Pietari taas antoi epäonnistumisensa murtaa sydämensä, mutta ei jäänyt siihen. Hän palasi takaisin Jeesuksen luokse.
Tämä sama valinta on edessämme tänään.
Me kaikki epäonnistumme jossakin hetkessä. Raamattu sanoo: “Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (Room. 3:23). Epäonnistuminen ja synti ei ole poikkeus, vaan se on osa ihmisyyttä. Mutta se, mitä teemme sen jälkeen, määrittää suuntamme.
Usein ensimmäinen reaktiomme on vetäytyä. Häpeä kuiskaa, että meidän pitäisi piiloutua niin Jumalalta, ihmisiltä kuin totuudelta. Mutta juuri se on tie, joka vie syvemmälle pimeyteen. Raamattu kutsuu toiseen suuntaan: “Tunnustakaa siis toisillenne syntinne…” (Jaak. 5:16). Parantuminen alkaa tunnustuksesta, ei piilossa olemisesta.
On myös tärkeää erottaa syyllisyys ja häpeä. Syyllisyys sanoo: “Tein väärin.” Häpeä sanoo: “Olen vääränlainen.” Juudas jäi häpeään. Pietari tunsi syyllisyyttä, mutta ei antanut sen määrittää identiteettiään Kristuksessa. Siksi Raamattu vakuuttaa: “Ei siis nyt ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1).
Vaikein, mutta tärkein askel on tämä, juokse aina armoa kohti. Kun epäonnistut, luonnollinen reaktio on paeta. Mutta juuri silloin sinun täytyy tehdä päinvastoin. Raamattu lupaa: “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi…” (1. Joh. 1:9).
Pietarin elämä todistaa, että epäonnistuminen ei ollut loppu, vaan uusi alku. Hänen katkerat kyyneleensä eivät olleet tarinan viimeinen luku, vaan uuden alun alku. Sama mahdollisuus on sinulle.
Lopulta kysymys ei ole siitä, oletko epäonnistunut. Vaan siitä, mihin suuntaan käännyt sen jälkeen.
Juudaksen tie johtaa eristäytymiseen ja epätoivoon.
Pietarin tie johtaa murtumisen kautta yhteyteen.
Ja armo on edelleen saatavilla.
Epäonnistuminen on tapahtuma – ei kristityn identiteetti. Katu, huuda Jeesusta avuksi ja jatka, se on Isämme tahto.