Haalea kristillisyys, kun usko sulautuu arkeen huomaamatta
Heräät aamulla. Ensimmäinen asia ei ole rukous, vaan puhelin. Selaat uutisia, viestejä, somea. Päivä alkaa ja sujuu kiireen keskellä. Työ, opiskelu, perhe, velvollisuudet. Iltaan mennessä olet jo väsynyt. Ehkä ajattelet, että pitäisi vielä rukoilla. Ehkä luet pari jaetta. Ehkä et jaksa.
Ja mitään dramaattista ei ole tapahtunut.
Et ole kieltänyt uskoasi. Et ole luopunut Jumalasta. Et ole tehnyt suurta syntiä. Silti jokin on hiljaa muuttunut. Usko ei ole kadonnut, se on vain siirtynyt ja sulautunut taustalle.
Tämä on usein haalean kristillisyyden alku.
Se ei ala kapinasta. Se alkaa pienen pienistä muutoksista ja tottumisesta. Jumala ei enää ole päivän keskus, vaan yksi osa elämää muiden joukossa. Hän ei johda valintoja, vaan kulkee mukana, jos ehtii.
Entä jos usko ei enää vaikuta valintoihin
Haalea kristillisyys ei tarkoita, ettei ihminen usko. Se tarkoittaa, ettei usko enää ohjaa elämää. Päätökset tehdään kuten ennenkin. Rahankäyttö, ajankäyttö, ihmissuhteet ja viihde valitaan ilman, että pysähdytään kysymään: mitä Jumala tästä ajattelee?
Jeesus sanoi Ilmestyskirjassa: “Minä tiedän sinun tekosi, että et ole kylmä etkä kuuma… koska olet haalea…” (Ilm. 3:15–16). Hän ei puhunut ihmisille, jotka olivat hylänneet uskonsa. Hän puhui niille, joiden usko oli menettänyt palonsa.
Haalea sydän ei vastusta Jumalaa avoimesti. Se vain ei enää reagoi Hänen ääneensä samalla herkkyydellä.
Rakkaus, joka hiljaa jäähtyy
Raamattu varoittaa tästä kehityksestä. Jeesus sanoi: “Koska laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” (Matt. 24:12). Kylmeneminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se tapahtuu vähitellen, melkeinpä huomaamatta.
Ehkä ennen etsit Jumalaa spontaanisti. Nyt hengelliset asiat tuntuvat velvollisuudelta. Ehkä ennen synnin tekeminen pysäytti. Nyt selität sen nopeasti itsellesi. Ehkä ennen kaipasit Jumalan läsnäoloa. Nyt et juuri huomaa sen puutetta.
Paavali kirjoittaa: “Älkää olko innossa laiskoja, olkaa hengessä palavia.” (Room. 12:11). Tämä ei ole käsky suorittaa, vaan kutsu pysyä elävänä.
Kutsu takaisin elävään suhteeseen
On tärkeää ymmärtää yksi asia: Jeesuksen varoitus haaleudesta ei ole hylkäämistä. Se on rakastavan Jumalan herätyshuuto. Ilmestyskirjassa Hän sanoo myös: “Minä nuhtelen ja kuritan kaikkia, joita rakastan.” (Ilm. 3:19).
Haaleus ei tarkoita, että kaikki on menetetty. Se tarkoittaa, että on aika pysähtyä ja tehdä muutos. Se on välttämätöntä, jos haluat seurata Jeesusta.
Missä kohtaa arkeasi Jumala on siirtynyt sivurooliin? Missä olet tottunut siihen, että usko on olemassa, mutta ei enää pala?
Elävä usko ei synny pakottamalla. Se syttyy uudelleen, kun sydän suostuu rehellisyyteen. Kun ihminen myöntää: olen enemmän tottunut kuin rakastanut.
Jeesus ei kutsu meitä täydellisyyteen, vaan läheisyyteen. Hän kutsuu meitä pois mukavuudesta takaisin suhteeseen. Lopulta kysymys ei ole siitä, käytkö kirkossa tai kutsutko itseäsi uskovaksi. Kysymys on tästä ennen kaikkea, onko Jumala elämäsi keskus vai onko Kaikkivaltias Herramme sinulle hiljainen taustahahmo?