Valmistaudu tulevaan: osa 1
kooste Raimo Rahnaston puheesta
Elämme ajassa, jossa maailma myrskyää ja hengelliset arvot hämärtyvät. Siksi Paavalin kirjeet Kolossaan, Galatiaan, Korinttiin ja Laodikeaan tuntuvat tänään lähes profeetallisilta. Ne puhuvat suoraan Kristuksen seuraajille, jotka elävät maallistumisen keskellä. Jeesus itse kysyi: “Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö Hän enää uskoa maan päältä?” Tämä ei ollut pelkkä vertaus, vaan todellinen kysymys lopun ajan ihmisille. Ensimmäisessä seurakunnassa nähtiin jo varhain samaa uneliaisuutta: Kolossassa filosofia ja synkretismi alkoivat häivyttää Kristusta, Galatiassa armo vaihtui lakiin ja Laodikeassa välinpitämättömyys teki seurakunnasta haalean. Nämä voimat eivät ole kadonneet – ne vaikuttavat nytkin, kun kristillisyys korvataan henkisyydellä, seurakunnista tulee ohjelmatoimistoja ja ristin terä tylsyy.
Samalla on muistettava se tosiasia, jonka ymmärtäminen usein kirpaisee: ihminen saa aina tehdä vapaasti valintoja, mutta hän ei voi välttää niiden seurauksia. Hyvä valinta tuottaa hyvää ja huono valinta tuo huonot seuraukset. Tämä on yksi hengellisen elämän peruslaeista, ja juuri siksi Paavali puhui niin suoraan ajastaan – ja puhuu yhä meille. Lutherkin toivoi, että ihmiset lähtisivät seuroista hieman ärsyyntyneinä ja hampaiden kiristys olisi tervettä. Ilo nimittäin harvoin yhdistää meitä pitkäksi aikaa. Meillä voi olla hauska kokous, hyvä ilta ja mukava tunnelma, mutta seuraavana aamuna se on jo haalistunut. Suru sen sijaan yhdistää meidät syvästi; siinä me olemme kuin sukulaisia keskenämme. Se paljastaa, ettei elämä ole lopulta omissa käsissämme, ja siksi meidän on katsottava Kristukseen – ainoaan, joka voi kantaa.
Nykyajan tiedonvälitys tekee hengellisestä selkeydestä entistä haastavampaa. Uutiset näyttävät vain sen, mikä mahtuu lähetykseen, mutta totuus tapahtumien keskellä voi olla jotain aivan muuta. Oman aikamme kristityn on päätettävä, kenen ääntä hän todella kuuntelee ja mille pohjalle hän elämänsä rakentaa. Paavali tiesi tämän ja rukoili Kolossan seurakunnan puolesta, että he kasvaisivat hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä. Sama rukous kuuluu tänään meille. Rukouksen elämä, kielen hallinta ja ylpeyden kuolettaminen ovat hengellisen kasvun kulmakiviä. Kielen synti on yksi seurakuntaelämän vaarallisimmista, sillä se rikkoo luottamusta ja hajottaa yhteyttä. Ylpeyteen ei auta pelkkä rukous – tarvitaan parannusta, sillä ylpeys vääristää oikeudentunnon ja tekee sydämen kovaksi Hengen työlle.
Kun Kristuksen ydin siirtyy syrjään, risti menettää voimansa. Risti ei ole koriste vaan elämän ja kuoleman raja. Jos sen arvo moralisoidaan, hengellinen elämä kuihtuu. Siksi jokaisen on tutkittava omia arvojaan, sillä arvoista ihminen tunnistetaan – ja arvottomuudesta myös. Arvojen vaihto on todellista vain silloin, kun Jeesus asetetaan kaiken muun yläpuolelle: rahojen, tavaroiden, traktorien, autojen, omaisuuden ja osakkeiden. Mikään näistä ei seuraa ihmistä hautaan, mutta Kristus seuraa. Tämä ei ole pelkkää teoriaa, vaan se näkyy siinä, miten ihminen valitsee elää, rakastaa ja toimia arjessaan.
Hengellinen kasvu alkaa kotona. Jos kotona ei ole rakkautta, sitä ei synny seurakunnassakaan. Miehen ei tarvitse mököttää eikä olla kuin liikennevalo, jonka värit vaihtuvat mutta mikään ei muutu. Naisen ei tarvitse tulittaa sanojaan kuin konekivääri. Suun kuri ja mielenmaltti ovat ensimmäisiä hengellisen elämän oppikoulun asioita. Kun koti paranee, seurakunta paranee. Herätys ei synny ohjelmasta tai tekniikasta, vaan siellä, missä ihmiset rakastavat, sietävät ja kantavat toisiaan. Koti ja seurakunta heijastavat toisiaan – ja Kristuksen rakkaus heijastuu molempiin.
Historia on Jumalan suurin varoituskirja. Kymmenen vuotta Kolossalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen Jerusalem tuhottiin, temppeli poltettiin ja yli miljoona juutalaista surmattiin. Monet eivät uskoneet varoituksia eivätkä valmistautuneet, ja siksi he maksoivat siitä raskaasti. Tämä on meille muistutus siitä, että varoitukset eivät ole pelottelua vaan rakkautta. Paavali näki maallistumisen jo omassa ajassaan, ja siksi hänen sanansa ovat yhä kirkkaita ja teräviä.
Lopulta kysymys on siitä, mitä sinä todella pidät tärkeänä. Mitkä ovat ne arvot, jotka ohjaavat valintojasi? Kuka saa olla elämäsi Herra? Elämme ajassa, jossa usko hiipuu, totuus hämärtyy ja arvot murenevat, mutta Kristus kutsuu meitä kasvamaan – ei uskonnollisuudessa, vaan Hänen tuntemisessaan. Rukous, parannus ja rakkaus ovat tie, jolla ihminen oppii luopumaan omasta ylemmyydestään ja astumaan Kristuksen valoon.
Tulee päivä, jolloin moni sanoo: “Olisinpa kuunnellut tämän aikaisemmin.” Mutta nyt sinulla on mahdollisuus. Nyt on aika nähdä, valita ja herätä. Kristus ei kutsu sinua pelolla vaan rakkaudella, sillä tämä elämä on lyhyt, mutta Hänen antamansa elämä on ikuinen.
Viite: Raimo Rahnasto : Valmistaudu Tulevaan: Osa 1