On hyvä kysyä myös tällainen kysymys. Miten pysyä oikeassa suunnassa?
Jokainen uskova kohtaa elämässään sisäisen taistelun.
Raamattu kuvaa sitä näin: “Liha haluaa Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan” (Gal. 5:17). Tämä ei tarkoita kehon ja hengen välistä sotaa, vaan vanhan, itsekeskeisen luontomme ja uuden, Pyhän Hengen synnyttämän elämän välistä jännitettä.
Liha edustaa omaa tahtoa, ylpeyttä, halua elää ilman Jumalan johdatusta. Henki taas on Jumalan vaikutus meissä, se uusi suunta, joka vetää kohti totuutta, rakkautta ja kuuliaisuutta.
Jos haluat kulkea Hengessä, kyse ei ole tunteesta vaan suunnasta ja valinnoista. Taistelu tapahtuu ennen kaikkea meidän mielessämme. Se, mitä ajattelet, mitä katsot, mitä kuuntelet ja mille annat aikaa ja tilaa, alkaa muovata vähä vähältä sisäistä elämääsi. Roomalaiskirje 8:5 muistuttaa, että Hengen mukaan elävät suuntaavat mielensä Hengen asioihin. Se, mitä ruokit, se kasvaa.
Hengessä vaeltaminen tarkoittaa myös sitä, että et ruoki lihaa. Raamattu kehottaa: “Älkää pitäkö huolta lihasta himojen täyttämiseksi” (Room. 13:14). Käytännössä tämä merkitsee rajojen asettamista, se tarkoittaa, että katkaiset sen, mikä vetää sinua syntiin, et jää pyörittelemään katkeria ajatuksia, etkä anna kiusaukselle tilaa kasvaa. Hengellinen kasvu ei ole vain hengellisten asioiden lisäämistä, vaan myös rohkeutta sanoa ei väärälle suunnalle. Jeesuksen avulla se onnistuu!
Samalla sinun on ruokittava Henkeä. Se tapahtuu vain pysymällä yhteydessä Jumalaan, käytännössä lukemalla ja mietiskelemällä Hänen Sanaansa, rukoilemalla rehellisesti, kiittämällä ja tottelemalla sitä, minkä jo tiedät oikeaksi.
Galatalaiskirje 5:22–23 puhuu Hengen hedelmästä: rakkaudesta, ilosta, rauhasta, pitkämielisyydestä, ystävällisyydestä, hyvyydestä, uskollisuudesta, sävyisyydestä ja itsehillinnästä. Huomaa, että se on Hengen hedelmä. Se ei synny pelkästä omasta ponnistelusta, vaan siitä, että sinä pysyt Kristuksessa.
Jeesus sanoi: “Ottakoon ristinsä joka päivä” (Luuk. 9:23). Hengessä vaeltaminen on päivittäistä oman tahdon luovuttamista Jumalalle. Se on suostumista siihen, että Hänen tahtonsa saa olla tärkeämpi kuin omat mieliteot. Se ei tarkoita täydellisyyttä, vaan jatkuvaa kääntymistä oikeaan suuntaan.
Hengessä kulkeminen on siis tietoinen, päivittäinen valinta. Vartioi mieltäsi, katkaise se mikä vahvistaa syntiä, pysy Jumalan Sanassa ja anna Pyhälle Hengelle lupa johtaa. Kun teet näin, muutos ei tapahdu vain ulkoisesti, vaan sisältäpäin ja juuri se on todellinen voitto sisäisessä taistelussa.