Missä Minä Vaellan ?
Lihallinen, sielullinen vai hengellinen kristitty
Joskus Jumala pysäyttää meidät yllättäen. Hän ikään kuin nostaa punaisen valon eteemme ja sanoo: “Stop. Katso sydämeesi.” Se ei ole syytös, vaan rakkaudellinen kutsu tarkastella omaa tilaamme: Millä tiellä minä oikeasti kuljen?
Pastori Mika Turusen opetuksessa nousee esiin tärkeä totuus, jonka Raamattu selvästi opettaa. Kristitty voi elää kolmella tavalla: lihallisesti, sielullisesti tai hengellisesti. Nämä eivät ole leimoja, vaan peilejä, joiden äärelle Jumala kutsuu meitä, koska kyse ei ole vain hengellisestä kasvusta vaan kyse on iankaikkisesta elämästä.
Lihallinen kristitty on uskossa, mutta hänen elämäänsä ohjaa edelleen vanha luonto. Paavali kuvaa tätä napakasti: “Lihan mieli on kuolema… se on vihollisuutta Jumalaa vastaan eikä se alistu Jumalan lain alle.” (Room. 8:6–7). Lihassa vaeltava ei pysty elämään Jumalan tahdossa, sillä hän nojaa omaan voimaan. Paavali jatkaa vielä vakavammin: “Jos elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava.” (Room. 8:13). Tämän takia lihallisuus on kristitylle vaarallinen tila. Se johtaa sisäisiin ristiriitoihin ja toistuviin tappioihin. Paavali kuvaa tätä kokemusta osuvasti Roomalaiskirjeen luvussa 7, kun hän huutaa: “Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:19). Lihallinen ihminen haluaa seurata Jumalaa, mutta päätyy tekemään päinvastaista, koska hänen sisäistä maailmaa hallitsevat vanhan luonnon halut ja impulssit.
Sielullinen kristitty taas elää tunteiden ja sisäisten haavojen ohjaamana. Raamattu sanoo: “Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on.” (1. Kor. 2:14). Sielullinen uskova voi olla aidosti Jeesuksen omistama, mutta hänen sisäiset haavansa, loukkaantumisensa ja katkeruutensa nousevat Hengen johdatuksen yläpuolelle. Jaakob varoittaa tästä hyvin voimakkaasti: “Missä on katkera kiivaus ja riitaisuus, siellä on sekasorto.” (Jaak. 3:14–16). Sielullisuus tekee ihmisestä levottoman, epäluottavaisen ja helposti haavoittuvan. Hän ei kykene alistumaan hengelliselle auktoriteetille, eikä hän halua muutosta, koska sielun kipu estää mielen uudistumisen. Sielullinen ihminen kaipaa syvää eheytymistä, ja sitä varten Jeesus kutsuu meitä tuomaan katkeruuden ja haavat Hänen eteensä.
Hengellinen kristitty taas elää aivan erilaisessa todellisuudessa. Hän lepää Jeesuksen rauhassa, siitä rauhasta, jonka Jeesus lupasi: “Rauhan minä jätän teille… minun rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:27). Tämä rauha ei riipu olosuhteista, vaan suhteesta. Hengellinen ihminen luottaa siihen, että Jeesus haluaa hänelle vain hyvää. Hän ei kulje omassa voimassaan, vaan Kristuksen voitossa, sillä Raamattu sanoo: “Jumala antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Kor. 15:57). Hänen elämänsä ei ole täydellistä, mutta hän ei jää tappioon, koska Herra kantaa häntä, vaikka hän joskus kaatuisi.
Kooste Mika Turusen puheesta. Lähde: https://youtu.be/hUwXDLbdiKA?si=d2vA-Bmnu7aBtOkz