Siirry suoraan sisältöön

Valmistaudu tulevaan osa 2

Kooste Raimo Rahnaston puheesta

Uskonto ei kanna, mutta usko kantaa

Me elämme ajassa, jossa on pakko herätä hengellisesti.

Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä sanat, jotka sopivat suoraan meidän elämäämme: “Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, etsikää sitä, mikä on ylhäällä.” (Kol. 3:1) Tämä ei ole vain ohje kolossalaisille, vaan herätys meille suomalaisille, jotka usein kamppailemme uskonnollisuuden, perinteiden ja ajallisten arvojen sisällä enemmän kuin itse uskon kanssa.

Kun tulimme uskoon, se tarkoittaa sitä, että Jumala asetetaan etusijalle. Meidän tulee tehdä hänen mielenmukaisia asioita, eikä käyttää uskoa tämän ajan arvojen pönkittämiseen. Monelle seurakunnasta on tullut kuin urheiluseura, jossa jaetaan mielipiteitä, loukkaannutaan ja paiskotaan ovia. Vuosikymmenten kokemuksena pastorina voin sanoa: Jumala etusijalle. Perinteet, omaisuus ja saavutukset eivät kanna kuoleman hetkellä, mutta Kristukseen sidottu elämä kantaa.

Uskonto on kuin politiikkaa, sitä kannattaa. Mutta usko kantaa meitä. Niin kuin avioliitossa opitaan ottamaan huomioon toisen mieli, samoin uskonelämässä opimme ottamaan huomioon Jeesuksen. Hän ei pyydä mitään vahingoksemme, vaan parhaaksemme.

Siksi Paavali sanoo: “Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on.” (Kol. 3:2) Jos elämä keskittyy ajallisiin arvoihin, rukoukset tuntuvat tyhjiltä ja usko menettää voimansa. Arki paljastaa totuuden. Kukaan ei sano jääkaapille “minua tympäisee tämä”, mutta Raamatun ääreen on usein vaikea mennä. Silti sielu tarvitsee Sanan ravintoa yhtä välttämättömästi kuin ruumis tarvitsee aterioita. Kuoleman edessä pihasoralla ja omaisuudella ei ole arvoa, mutta Kristus jää. “Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol. 3:3) Entinen elämä on kuollut ja nyt elämme Jeesukselle.

Ukko Paavo kysyi aikanaan Högmanilta: “Mikä minulta puuttuu?” Vastaus oli: “Kristuksen sisäinen tunteminen.” Se ei synny kuukaudessa eikä välttämättä vuosissakaan, mutta se varjelee ihmistä. Rukous ja Raamattu rakentavat tämän tuntemisen syvyyden, ja juuri siksi maailma yrittää vetää meitä muihin arvoihin.

Paavali kehottaa: “Kuolettakaa maalliset jäsenenne.” (Kol. 3:5) Haureus ja saastaisuus eivät tarkoita vain seksuaalista syntiä, vaan kaikkea epäjumalanpalvelusta, kaikkea mikä nousee Jeesusta tärkeämmäksi. Myös kielenkäyttö kuuluu tähän. Kaksimielisyys, loukkaavat sanat ja halventava puhe eivät kuulu Kristuksen seuraajalle. Kieli on käyntikorttimme, ja esimerkkimme vaikuttaa lapsiin, jotka seuraavat elämää eivätkä vain sanoja. Kiihko syntyy oikeassa olemisen tarpeesta.

“Minä olen oikeassa, sinä väärässä” ei rakenna mitään, vaan synnyttää riitoja ja sokaisee sydämen. Ahneus, jonka Raamattu nimeää epäjumalanpalvelukseksi, voi rakentaa elämän väärälle perustalle. Kuoleman ympärillä näkee usein, kuinka elämän “tärkeät” tavarat päätyvät kirpputorille. Lopulta tärkeintä on tämä: Jeesus rakastaa minua.

Pyhän Hengen varassa

Ihminen harhautuu helpommin kuin uskommekaan. Eläin ei ohita uhkaa, mutta ihminen voi ohittaa Jumalan neuvon, kääntää selkänsä ja jatkaa omillaan luullen olevansa oikeassa. Siksi Paavali varoittaa: “Niiden tähden tulee Jumalan viha.” (Kol. 3:6) Jumala ei vihaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Jos ihminen ei käänny synnin luota, hän joutuu synnin kohtalon kanssa saman tuomion alle. Jeesus nosti riman niin korkealle, että jokainen joutuu näkemään oman syntisyytensä. “Joka katsoo himoiten, on jo tehnyt huorin.” Tämä ei ole tuomion sanat, vaan kutsu parannukseen. Jumala haluaa, että elämme Kristuksessa.

Johannes kirjoittaa: “Katsokaa, minkä rakkauden Isä on meille antanut…” (1. Joh. 3:1–3) Me olemme Jumalan lapsia, ja kun Kristus ilmestyy, tulemme hänen kaltaisikseen. Jokainen, joka panee toivonsa Jeesukseen, puhdistaa itsensä ja alistaa elämänsä Jumalan sanalle. Tämä on meidän aikamme herätys: pidä kiinni Jeesuksesta, tunnista synti, alista asenteet ja arvot Raamatulle ja pyydä Pyhän Hengen voimaa arjen keskelle. Ihmisen oma järki ei kanna, mutta Jumalan armo kantaa alusta loppuun.

Viite: Raimo Rahnasto, Valmistaudu tulevaan, osa 2.